Eli miten monta pestiä mahtuu yhteen pieneen tarinaan (ja montako unohtui)?
Ihana helteinen leiripäivä. Ja vielä vapaapäivä! Voiko parempaa olla? Taskussani kiitokseksi saatu kuponki jäätelökioskille lähden kiertelemään leirialuetta, koska tähän asti tutuksi on tullut oikeastaan vain oma alaleiri. Lisäksi aion kerrankin nauttia hiukan hulinattomampana hetkenä virkistävästä suihkusta. Nyt kun ohjelmat pyörivät täydellä teholla, ei kaupassakaan ehkä ole ihan niin paljon ruuhkaa, kun eilen oli päivällisen jälkeen. Toivottavasti Kajo-kalsareita on vielä omaa kokoani! Jos menen heti suihkun jälkeen sovittamaan, niin en ehkä ole niin tahmea, että kalsongit liimautuvat ihoon kiinni, jolloin ne olisi pakko ostaa sopivina tai väärän kokoisina. Eihän niitä enää kehtaa hikisinä takaisin hyllyynkään tuupata.
Matkalla näen joukon hämmästyneinä ympärilleen tähyileviä ”siviilejä”. Tässä vaiheessa leiriä alkaa jo hyvin erottaa aamulla bussikuljetuksella Kajolle saapuneet niistä, jotka ovat olleet täällä jo rakennusleiristä asti (kuten minä). Vaikka se oma rakennusleirini meni pitkälti tavaroita toisille ojennellessa. Vilkaisen jo hieman leiriarjessa nuhjaantunutta sidettä oikeassa kädessäni. Hyvä että olivat saaneet ensiapupisteen jo valmiiksi siinä vaiheessa, kun kirves lipesi peukalontyveen. Vieläkin nolottaa.
Käännyn vielä katsomaan vierailijoita. Ovatkohan he yhteistyökumppaneita vai median edustajia? Vaikea kaukaa arvata. Mitään isoja kameroita ei ainakaan näy. VIP-vieraita eivät taida olla, koska heistä olisin varmasti edes jonkun tunnistanut. Hienoon paikkaan ovat keränneet ihmiset tietoiskua varten: värikkäälle leirisuoralle, joka hehkuu kaikissa Kajon väreissä.
Suuren ohjelmalavan ohi kulkiessani alkaa väkisinkin hymyilyttää, kun muistelee avajaisten menoa ja meininkiä. Olipa hyvä idea jatkaa valoshow’ta ja esittää näytöillä kuvamateriaalia leiristä varsinaisen ohjelman jo päätyttyä, kun ohjatut siirtymät takaisin teltoille alkoivat. Ryysimistä ei ollut oikeastaan lainkaan, ja kaikki olivat hyvällä mielellä. Onneksi Kajoa on jäljellä vielä monta päivää. Täällä on partiolaisen hyvä olla!
Ja jälleen loppuun toimituksen muistutus, että kaikki tämä on tietysti kuvitelmaa. Mestaripestit, joissa leiriä pääsee todella suunnittelemaan, ovat vasta auki. Ei meillä oikeasti ole mitään tietoa vielä, onko leirillä värikästä leirisuoraa tai myydäänkö kaupassa Kajo-kalsareita. Saati sitten että meillä olisi mitään aavistusta avajaisten ohjelmasta! Jos haluat vaikuttaa näihin ja muihin leirin sisältöihin ja tehdä Kajosta loistavan, niin mestaripestejä olisi tarjolla vaikka muille jakaa!
kuva: Anna Enbuske
