Mikä on finnjamboree?

Facebook
LinkedIn
Print

Eli miten vanhemman tulee valmistautua henkisesti ja pakkausvalmentajan roolissa lapsen partioleiriin 

Partioleirit ovat olleet ohjelmallisia luontoelämyksiä jo ennen kuin koko käsitettä oli edes keksitty. Teltassa nukkuminen on oleellinen osa sitä ja ulkona olo 24/7 säästä riippumatta. Tällaisillä isommilla leireillä kaikki on paljon isompaa kuin oman lippukunnan tai parin lippukunnan yhdessä järjestämillä leireillä: leirialue, ohjelmat, mahdollisuus tutustua uusiin kavereihin jne. Omasta ensimmäisestä suurleirikokemuksesta, Tervaksesta vuonna 1990, on jäänyt mieleen suoranainen valinnan vaikeus kaikkien kiinnostavien ohjelmapisteiden välillä. 

Suomen kesä harvoin on yhtä ihanaa hellepäivää. Partioleirilläkin voi sataa ja olla kylmä. Näiden ikävien vaikutuksien taklauksessa paras lääke ovat hyvät varusteet. Sadevaatteet ja kumisaappaat on pakattava, vaikka ilmatieteenlaitos lupaisi poikkeuksellista hellejaksoa. Kumisaappaat ovat paras suoja myös soisessa maastossa sekä käärmeitä vastaan. 

Varavaatteita on oltava riittävästi säännöllä mieluummin liikaa ja takaisin jotain kotiin jopa käyttämättömänä kuin että kesken loppuu. Pari villakerrastoa, villapaitaa ja pipo ovat pakollisia varusteita – myös kesäleirillä. Allekirjoittanut muistelee vieläkin surullisena niitä paria lasta leirillä joitain kesiä sitten, jotka palelivat koko ajan, kun vaatetta oli liian vähän. Normaalissa Suomen kesäsäässä eivät riitä samat vaatteet ja varusteet kuin kotipihalla pari tuntia ulkoillessa. Leirillä ulkoillaan 24/7, eikä sisään pääse lämmittelemään. Lisävaatteiden hakukaan ei onnistu. Vierailupäivään voi olla liian pitkä aika. Silloin voi tarvittaessa jotain tuoda ja ainakin viedä pois likapyykkiä rinkkaa täyttämästä. 

Lisäksi väsymys voi altistaa palelulle. Normaaleja väsymyksen aiheuttajia leirillä ovat raittiin ilman myrkytys (ihan positiivinen asia sinänsä) sekä yöllinen unettomuus. Jälkimmäinen johtuu usein hyvistä kavereista. On niin kivaa ja hyvät jutut, että menee supinan ja höpinän puolelle. 

Viimeiseksi: Älkää rakkaat vanhemmat ikinä kertoko nuorellenne vierailupäivänä, kuinka ikävä teillä on häntä ollut! Vaikka nuoren leiri siihen mennessä olisi mennyt kuinka loistavasti, jotkut surevat tämän jälkeen loppuleirin, kuinka vanhemmat eivät pärjää ilman häntä tai tajuavat kärsivänsä koti-ikävästä.  Tämä on valitettavasti nähty ihan liian monta kertaa. Sen voi kertoa sitten leirin jälkeen kotona, jos on ihan pakko. Nuorta kannattaa aina kehua, kuinka reipas hän on, kasvanut henkisesti silmissä jne. Jos nuori itse kertoo ikävöineensä, häntä voi rohkaista kehumalla reippaudesta, uusista taidoista yms. Yleensä nuoret pärjäävät leirillä todella hyvin. Ehkä jopa hieman masentavaa, kuinka hyvin he pärjäävät ilman meitä vanhempia. Saattavat jopa unohtaa meidät useaksi hetkeksi.  

Kirjoittaja on paitsi keski-ikäinen partiojohtaja, myös kahden tarpojan äiti, joka huomaa päivä päivältä olevansa yhä tarpeettomampi kotona. 

Skip to content